Tänään oli sitten punktiopäivä. Aamulla heräsimme mieheni kanssa aikasin, pakkasimme eväät mukaan ja suuntasimme kohti klinikkaa. Olin saanut ohjeeksi olla syömättä 6 tuntia ja juomatta 2 tuntia ennen operaatiota. Aamulla join vielä yhden lasin vettä ja yhden laihaa mehua, etten ihan pyörtyisi matkalle. Otin myös aiemmin klinikalta saamani Diapamin, jotta en turhaan hermoilisi ajomatkalla. Se vaikuttikin sen verran, että koko ajomatkan vain väsytti kamalasti.
Perille saavuimme hyvissä ajoin. Klinikalle päästyämme mies meni heti antamaan omaa näytettään ja minä menin lepohuoneeseen odottelemaan omaa vuoroani. Hoitaja tuli vähän kyselemään tietoja, mittasi verenpaineen ja laittoi käteen kanyylin. Sain myös esilääkkeeksi yhden kapselin särkylääkettä. Sitten vain odottelin lehtiä lukien. Minua ennen oli yksi potilas. Pian mieheni tuli seurakseni ja nopeasti oli meidän vuoro siirtyä toimenpidehuoneeseen. Siellä sain suoneen rauhoittavaa ja kipulääkettä. Lääkäri laittoi ultralaitteen sisään ja puudutti kohdunkaulaa parista kohtaa. Tämän jälkeen ei sitten enää tuntunutkaan kipuja, kun lääkäri laittoi punktioneulan sisään ja alkoi tyhjentämään munarakkuloita. Olin ihan yllättynyt, että lääkkeet tehosivat niin hyvin, että kipuja ei käytännössä ollut, vähän yhden rakkulan kohdalla tuntui, mutta ei muuten. Miestä alkoi kesken kaiken vähän heikottamaan, niin hän siirtyi takaisin odotustilaan. :-)
Oma toimenpiteenikin oli pian ohi ja pääsin takaisin lepäilemään. Vähän munasarjojen kohdalla tuntui jomottelua, mutta ei paljon ja vähän tuli verta, mutta nyt ei enää ollenkaan eli hyvin vähäistä oli verenvuotokin pistokohdista (joita taisi tulla vain kaksi, yksi kummallekin puolelle). Tuloksena punktiosta oli 8 munasolua! :-) Hyvä määrä mielestäni, enemmän kuin muutama, mutta ei liikaa, että olisi suurempaa vaaraa hyperistä tms. Operaation aikana saamistani lääkkeistä tuli hetken päästä vähän vapinaa, joka meni onneksi pian ohi ja edes särkylääkettä en ole joutunut ottamaan.
Söimme mieheni kanssa aamupalaeväät, täyttelimme muutamia papereita, lueskelimme lisää lehtiä, odottelimme miehen näytteen tuloksia ja sitten pääsimmekin lähtemään kotimatkalle. Miehen näyte ei ilmeisesti tällä kertaa ollut kovin hyvä, koska olivat joutuneet sulattamaan vähän lisää siittiöitä pakkasesta, mutta hyvä että niitä siellä oli varalla!
Nyt sitten jännäämme sormet ristissä, että solumme tykkäävät toisistaan ja hedelmöittyvät. Toivon, että klinikalta ei soiteta huomenna, vaan saan soittaa heille ja kysyä montako munasolua on hedelmöittynyt. Soittavat klinikalta nimittäin vain siinä tapauksessa, jos yksikään munasolu ei ole hedelmöittynyt. Jos kaikki menee hyvin, niin siirtoon pääsemme keskiviikkona. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti