Sokerirasitus ja neuvolalääkäri (rv 27+0)

Viime perjantaina kävin sokerirasituskokeessa. Olo oli aamulenkillä vähän heikko paaston takia, mutta labrassa sokerilitkun juomisen jälkeen olo oli ihan ok. Litku ei mitään erityisen pahaa ollut, mutta ei kovin hyvääkään. Vähän sitruunan makuista. Ensimmäinen tunti odotusta sujui nopeasti, mutta toisen tunnin kohdalla alkoi vähän unettamaan ja närästämään. Onneksi otin iPadin mukaan, niin sujui odotusaika mukavasti surffailen netissä. :-) Paastoverikokeen (ensimmäinen) yhteydessä otettiin myös kilpparikokeet.

Eilen soittelin neuvolaan tuloksia. Sokerirasituksen arvot oli kaikki ok. Paastoarvo 4,4 (raja 5,3), 1 h arvo 6,2 (10) ja 2 h arvo 5,8 (8,6). Kilpparikokeiden tulokset ei olleet vielä kaikki tulleet, mutta TSH oli noussut 0,18 (0,09) ja T4V oli laskenut 13 (14). Tänään sitten neuvolalääkärissä sain myös T3V:n arvon, joka oli 3,7 (alaraja 3,6).

Neuvolalääkärissä oli ensin terveydenhoitajan vastaanotto, jossa otettiin vasta-aineverikoe rh negatiivisuuteni takia. Pissa oli jälleen puhdas ja hemoglobiini oli noussut 118 -> 126. Olenkin ottanut oma-aloitteisesti yhden rautatabletin joka toinen päivä. Verenpaine oli 116/74. Painoa on tähän mennessä tullut lähes 10 kg. Hui! Toivottavasti siitä suurin osa jää sitten synnärille. :-D

Neuvolalääkärissä sitten juteltiin kilpirauhasarvoistani... voi että mua kiukuttaa miten tietämättömiä nämä lääkärit on! Lääkäri oli nimittäin sitä mieltä, että olen liikatoiminnalla, koska TSH arvo on niin alhainen... luetteli kaikki liikatoiminnan oireet, onko sulla näitä? No eipä ole! Kun omasta mielestäni olen enemmänkin vajaatoimintaan päin menossa. :-( Miten T4V:n ja T3V:n arvot voi noin vaan sivuuttaa! T4V on koko ajan vain laskenut ja sen alaraja arvo on 10. T3V oli lääkärin mukaan hyvä... (tämä siis tarkoittaa: hyvä = viitearvoissa), vaikka se oli ihan alarajan tuntumassa! Onneksi mulla on ensi kuussa aika yksityiselle endokrinologille, niin saan asiantuntijan arvion näihin arvoihini. Ja onneksi tämä lääkäri ei sentään lähtenyt laskemaan annostusta, vaikka hänen mielestään oltiin siellä liikatoiminnan puolella jo. Miten nämä lääkärit onkaan aivopesty siihen että tuijottavat vain tuota TSH arvoa. Olen lukenut, että raskaana ollessa se voi laskea jopa mittaamattomiin, eikä henkilö silti ole liikatoiminnalla!

No mutta muuten lääkäri oli kyllä ihan mukava. Katsoi kohdunkaulan ja -suun tilanteen, molemmat ok, kohdunkaula edelleen 3 cm ja suu kiinteä ja kiinni. Kohdunpohjan korkeus oli 25 eli vähän keskikäyrän yläpuolella mennään. Vauva oli edelleen raivotarjonnassa ja painoarvio 960 g. Sydämen syke +, liikkeet ++.

Seuraavaksi on sitten neuvola ensi kuun alussa. Silloin alkaa myös perhevalmennus. :-) Tarkoitus on ensi kuussa lähteä myös vähän shoppailemaan vauvatarvikkeita. Vielä kun tämän mahan kanssa jaksaa liikkua. :-)

4D-ultra (rv 25+3)

Flunssa! Voi plääh! Inhoan olla kipeenä, mutta olihan tämä arvattavissa, että tarttuu minuunkin kun mies oli juuri kipeänä. :-/ Onneksi ei ole kuumetta, eikä kurkkukaan kipeä... nenä vaan vuorotellen vuotaa ja on tukossa. Olo on muuten ollut hyvä, iltaisin vaan närästää... siihen auttaa onneksi Rennie ja maidon juominen.

Käytiin toissailtana 4D-ultrassa (rv 25+1). :-) Mies kun ei päässyt rakenneultraan mukaan niin halusin että hänkin näkee pikkuisen vähän isompana ultrakuvissa. Oli kyllä jännä katsella pikkuista ruudulta ihan "oikean" näköisenä, vaikka ultrakuva aika suttuista olikin. Saatiin muutama kuva ja kolme videota mukaan dvd:llä. Taas vaan kävi samoin kun rakenneultrassa, mua alkoi pyörryttämään. Ihmeen kauan kestin olla selälläni ennen kuin alkoi heikottamaan. Kyseessä on ns. supiinioireyhtymä, jossa "Äidin ollessa selällään kookas kohtu painaa alaonttolaskimoa, jolloin laskimoveren virtaus sydämeen huononee ja äidille voi tulla heikko ja huono olo.", ihan normaali ilmiö siis.

Niin ja tyttö meille edelleen on tulossa! :-) Lääkäri näytti selvästi jalkoväliä ja ei siellä mitään näkynyt. Ehkäpä sitä nyt uskaltaa ostaa jotain vaaleanpunaistakin. ;-)

Tässä pikkuisen mittoja 4D:stä:
B-mitta: 6,53 cm (etäisyys toisesta päälaenluusta toiseen)
AC: 20,71 cm (vatsan ympärysmitta)
FL: 4,40 cm (reisiluun pituus)
HL: 4,10 cm (olkaluun pituus)
Mittojen (keskiarvo) perusteella koko vastasi 25+0 ja painoarvio oli 780 g.

Ensi viikolla onkin sitten vuorossa sokerirasituskoe ja kilpparikontrolli.

Tässä kuva pikkuisen kasvoista 4D:llä. :-) Juu, ja päässä ei ole isoa reikää, se vaan osuu kohdun seinämään, eikä välissä siten ole lapsivettä, joten 4D-ultralla se näyttää tuollaiselta.

4D: Pikkuinen 25+1

Pikkuinen 25+3

Neuvolakuulumisia (rv 22+2)

Eilen kävin jälleen neuvolassa. Käynnistä jää kyllä aina vähän sekavat fiilikset, kun tuntuu, että terveydenhoitaja on niin tietämätön asioista. Onneksi seuraavalla kerralla on taas vakituinen terkka paikalla.

Neuvolalääkäri oli määrännyt pudottamaan kilpirauhaslääkitystä yhden pikkutabletin verran, joka siis viimeksi nostettiin. Onneksi muutos ei ole suuri, koska itse en ole ihan samaa mieltä siitä, että lääkitystä tarvitsisi vähentää. Olen lukenut, että raskaudessa molemmat arvot (TSH ja T4V) laskevat ja että pitäisi enemmän seurata T4V:tä ja TSH saa laskea jopa mittaamattomiin. Mutta neuvolalääkäri taitaa tuijottaa liikaa TSH arvoa ja pelkää että olen liikatoiminnalla. Sain onneksi terveydenhoitajan lisäämään seuraavaan kontrolliin myös T3V:n, jolla näkee sitten vähän paremmin missä mennään vajaa-liikatoiminnan suhteen. Varasin myös ajan yksityiselle endokrinologille, mutta aika on valitettavasti vasta tammikuussa. Haluan saada asiantuntijan mielipiteen tähän raskauden aikaiseen kilpparilääkitykseen ja arvoihin, kun tuntuu, että neuvolalääkäri ei ole ihan perillä asioista.

Seuraavaksi onkin sitten tapaaminen neuvolalääkärin kanssa joulukuun puolen välin jälkeen. Samalla otetaan vasta-aineverikoe, koska olen rh negatiivinen. Tällä kertaa sain ajan eri neuvolalääkärille, kun tuolle jolla olen tähän asti käynyt ei ollut vielä aikoja saatavilla. Menin myös kysymään sokerirasituskokeesta, että kenelle se määrätään ja sain lähetteen sinne... kuulemma iän puolesta, vaikka painoindeksini ennen raskautta olikin normaali. Vähän mietityttää miten selviän 12 tunnin syömättömyydestä ennen testiä ja sitten pitää sitä litkua juoda... ugh.

Tällä käynnillä sain myös todistuksen raskaudesta Kelan äitiysrahahakemusta varten ja esitietolomakkeen synnytyssairaalaa varten. Tuntuu kyllä vielä todella aikaiselta alkaa miettimään synnytystä, mutta onneksi tuo lappu pitää palauttaa vasta seuraavalle neuvolakäynnille eli tammikuun alussa. Sain myös tietää perhevalmennuksen aikataulun, se on onneksi ilta-aikaan, niin mieskin pääsee mukaan. :-)

Tässä vielä mittaustuloksia:
RR 108/65
Pissa: puhdas
Hemoglobiini: 118
Sf-mitta: 21 cm (keskikäyrän yläpuolella)
Sydämensyke: +
Liikkeet: ++

Kun valittelin terkalle, että mua on huimannut, niin se saattaa kuulemma johtua alhasesta verenpaineesta. Tosin siihen sain neuvoksi vaan syödä lakua tai salmiakkia. Eihän siihen mitään lääkettä olekaan olemassa. Hemoglobiini on mielestäni myös aika alhainen, mutta rautalisää suositellaan kuulemma vasta kun hemppa on alle 110. Sydänäänet terkka sai tällä kertaa kuuluviin varmaan ihan vahingossa, koska aluksi kuuntelimme taas istukan sykettä. Lopuksi kuulin myös vauvan sydämen sykkeen, mutta terkka ei tainnut eroa huomata. :-) Onneksi on tuo kotidoppler niin saan kuunnella vauvan jumputuksia säännöllisesti kotona.

Loppuun vielä masukuva. :-)

Rv 22+0 sivulta

Rv 22+0 edestä

Pikkuinen 22+2

Rakenneultra (rv 20+0)

Tänään kävin rakenneultrassa... hiukkasen pelotti, että jos jotain poikkeavaa löytyykin, miten sen kestää, mutta onneksi kaikki näytti olevan pikkuisella hyvin. :-) Tosin itse meinasin pyörtyä ultratessa, en tiedä miksi alkoi yhtäkkiä huimaamaan ihan kamalasti... ehkä alitajuisesti jännitin niin paljon, onko kaikki ok... korvissa alkoi humisemaan ja tuli hirmu paha olo, hetken sitten olin kyljelläni ja huimaus meni onneksi ohi. Lopuksi sitten vielä kysyin kätilöltä sukupuolta, vaikkei se rakenneultraan kuulukaan ja näytti kuulemma tytöltä! :-) 100 % varmaahan se ei kuitenkaan ole, mutta mitään killuttimia ei jalkovälissä pikkuisella näkynyt.

Tässä hieman pikkuisen mittoja:
B-mitta: 47 mm (Biparietaalimitta eli etäisyys toisesta päälaenluusta toiseen)
AC: 144 mm (Abdominal Circumference eli vatsan ympärysmitta)
FL: 32 mm (Femur Length eli reisiluun pituus)
Näiden mittojen perusteella koko vastasi 19+6 ja painoarvio tälle hetkelle oli 315 g. Istukan paikkaan kätilö on merkinnyt äitiyskorttiin TS eli tarkoittanee takaseinää? Sydämensyke oli + ja liikkeet ++.

Pahoinvointi on nyt onneksi helpottanut, mutta tilalle on tullut närästys... ei kiva vaiva sekään. :-( Pikkuisen liikkeet tuntuu nyt jo selkeämmin, välillä jumppaa harrastetaan myös yöllä, mikä vähän haittaa nukahtamista. :-)

Tässä pari kuvaa rakenneultrasta. :-)

Sivuprofiili

Kasvot ylhäältä edestä

Jalkapohjat

Pikkuinen 20+0

Liikkeitä ja masukuvaa (rv 18+0)

Olen nyt viikon pari melko varmasti tuntenut pikkuisen liikkeet... sellaista kuplintaa ja muljahtelua on tuntunut alavatsalla. Yleensä aamulla ja illalla nukkumaan mennessä. Siellä se pikkuinen kovasti jumppaa. :-)

Vaunujakin ollaan jo käyty katsomassa... Emmaljunga vaikuttaa merkkinä meille sopivalta, mutta vielä ei uskalleta vaunuja tilata ja täytyy mittailla vähän autoakin, että miten vaunut saadaan sinne mahtumaan kun kyytiin pitää mahtua mm. pari hauvaakin. En myöskään ole vielä osannut päättää ostetaanko kova koppa vai pehmeä kantokassi. Molemmissa on puolensa.

Tänään käytiin myös kyselemässä vauvavakuutuksesta. Sellainenkin pitäisi ottaa 3 kk ennen laskettua aikaa, jos meinaa ottaa ennen syntymää alkavan vakuutuksen.

Tässä vielä ensimmäinen masukuva. :-)

Pikkuinen 18+0

Neuvolakuulumisia (rv 17+0)

18. raskausviikko pärähti käyntiin. :-)

Eilen oli toinen neuvola. Tällä kertaa meillä oli sijainen neuvolan tätinä, ihan mukava hänkin. Mies pääsi osallistumaan jonkinlaiseen isän terveyskartoitukseen, jossa kyseltiin syömisistä, liikunnasta ja mitattiin verenpaine. Kaikki oli ok, mies kun syö terveellisesti, liikkuu suht paljon, ei polta ja ei käytä alkoholiakaan paljoa. :-)

Sitten oli mun vuoro. Verenpaine oli tällä kertaa 115/68 eli ok. Paino oli noussut pari kiloa ja oli nyt 61 kg. Pissa puhdas. Kilppariarvot oli suht ok, TSH oli vähän noussut (edelleen alle viitearvon), mutta T4V oli entisestään laskenut (silti vielä viitearvoissa). Vielä tuskin kuitenkaan annostusta muutetaan, vaikka tuo T4V alkaakin menemään vajaatoimintaan päin. Olo on kuitenkin hyvä, ei väsytä normaalia enempää tms. Kohtuakin kokeiltiin ja se on jo lähes navan korkeudella. Pikkuisen sydänääniäkin kuunneltiin... tai siis istukan ääntä. On se kumma, että terveydenhoitaja ei erota mikä on istukan syke ja mikä vauvan syke. :-o En sitten viitsinyt asiasta mainita, kun istukan sykkeenkin löytämiseen meni tovi, niin olisimme olleet neuvolassa loppupäivän etsimässä vauvan sykettä. :-) Onneksi olen sen kotidopplerilla löytänyt.

Selvisi sitten pientä huoltakin aiheuttava asia... mun veriryhmä on A Rh negatiivinen. :-/ Mies on A Rh positiivinen, eli vauva voi olla Rh neg tai pos. Jos vauva on positiivinen ja meidän veret pääsee sekoittumaan jossain vaiheessa (yleensä synnytyksessä käy näin), niin mun keho alkaa muodostamaan vasta-aineita vauvan punasoluja vastaan. Onneksi tästä ei pitäisi olla ensimmäisessä raskaudessa vaaraa, mutta mahdollisissa tulevissa raskauksissa vasta-aineita voi muodostua herkemmin. Synnytyksen jälkeen mun pitäisi sitten saada joku piikki, joka poistaa vasta-aineet, ettei niitä jäisi kehoon seuraavaa raskautta ajatellen. Nyt vaan täytyy toivoa että jos pikkuinen on Rh positiivinen, niin ettei tuota verien sekoittumista pääse tapahtumaan ennen synnytystä. Multa kuulemma otetaan kontrolliverikokeita jostain rv 22 eteenpäin ja niillä sitten seurataan noiden vasta-aineiden mahdollista muodostumista.

Edelleen sitä ihanaa ja autuasta keskiraskautta odottelen... pahoinvointi vaan jatkuu. Enää en ole oksennellut, mutta varsinkin iltaisin tulee ikävä turvotus/närästys ja olo on kuin ilmapallolla. :-( En oikein tiedä mitä sitä pitäisi syödä, ettei tuota oloa tulisi. Tämä tietokoneella istuminen ei kyllä paranna asiaa, huomaan sen, koska kun viikonloppuisin olen vähemmän koneella on olo parempi.

Nyt sitten odotellaan rakenneultraa, jonne on vielä aikaa noin kolme viikkoa. Seuraava neuvola on kuukauden päästä.

Pikkuinen 17+0

Hevosen laukkaa (rv 15+1)

Kirjoittelin viime viikolla kuinka olin kotidopplerilla kuunnellut pikkuisen sydämen ääniä. Sitten lueskelin netistä, että viuh viuh ääni ei ollutkaan vauvan sydän, vaan istukka. Tänään sitten löysin dopplerilla myös pikkuisen sydänäänet ja ne kuulostavat ihan hevosen laukalta... kopoti kopoti kopoti. :-) Netissä myös kirjoiteltiin, että istukan äänet voi vielä kuulua, vaikka vauva ei olisikaan enää elossa... olin siis huojentunut, kun kuulin nyt myös pikkuisen sydämen sykkeen. Tällä kertaa se oli 143.

Pahoinvointi alkaa helpottamaan... vihdoinkin! *koputtaa puuta varmuuden vuoksi* :-) Olen selvinnyt jo neljä päivää oksentamatta, ja vaikka nälästä ja iltaisin vielä tulee huonoa oloa, niin se ei ole enää niin voimakasta. Eihän tässä ehdittykään kärsiä pahoinvoinnista kun noin 8 viikkoa.

Töissä on stressaavaa... :-/ Alan vaihto on käynyt enemmän kuin kerran mielessä. Mutta en vaan keksi mitä muutakaan haluaisin työkseni tehdä. Äitiysloma tuo onneksi muutoksen työasioihin, mutta samat ongelmat on edessä taas sitten loman jälkeen, ehkäpä vielä entistä isompina. Voisin vallan hyvin ruveta kokopäiväiseksi kotiäidiksi, jos mies vaan tienaisi tarpeeksi. :-)

Pikkuinen 15+1

Kotidoppler (rv 14+2)

Tilasin eilen kotidopplerin (Angelsounds doppler JPD-100B) raskauskeiju.fi:stä. :-) Paketti saapui jo tänään, nopeaa toimintaa siis! Hetihän sitä piti kokeilla. Mukana tuli geeliä, sitä siis doppleriin ja doppleri massulle. Ensin kokeilin väärästä kohtaa, mutta sitten keskeltä löytyi viuh viuh äänet. :-) Sykkeeksi näyttö näytti 157 eli kyllä se pikkuinen siellä oli, jonka sydän sykki.

Muuten ei mitään ihmeempiä uutisia... odottelen seuraavaa neuvolakäyntiä ja rakenneultraa. Pahan olon pitäisi kuulemma helpottaa, mutta ei se täältä ainakaan vielä ole kokonaan hävinnyt. Iltaisin on edelleen enemmän huono olo, päivät menee jo ihan mukavasti suht normaalilla olotilalla. Painoa on tullut noin kilo lisää, mutta masu ei vielä mielestäni mitenkään näy. Ollaan otettu masukuva joka viikko ja nyt pariin viimeiseen viikkoon ei ole juurikaan muutoksia tullut, no ehkäpä niitä alkaa parin seuraavan viikon aikana tulemaan. :-) Ja liikkeetkin pitäisi alkaa muutaman viikon päästä tuntumaan.

Olen yrittänyt pitää mielen positiivisena, mutta välillä vieläkin pettymyspeikko nostaa päätään ja alan miettimään missä vaiheessa jokin menee pieleen. Eihän tämä nyt voi mennä hyvin loppuun asti, eihän? Myös tulevaisuus mietityttää, lähinnä töiden osalta... onko niitä enää äippäloman jälkeen. Toisaalta haluan antaa vauvalleni mahdollisimman paljon aikaani ja jos se tarkoittaa, että töitä ei sitten enää ole, niin sitten sille ei vaan voi mitään.

Raskaudesta ollaan nyt kerrottu kaikille lähisukulaisille... eihän tämä enää mikään salaisuus ole, mutta silti ei tee vielä mieli kuuluttaa koko maailmalle. Enkä muutenkaan ole tyyppiä, joka ilmoittaa elämänsä suurimmista asioista esim. Facebookissa. :-)

Pikkuinen 14+2

Nt-ultra (rv 12+0)

Tänään oli sitten jo odotettu niskaturvotusultra. Vähän jännitti etukäteen, mitä jos jotain ikävää löytyykin... mutta onneksi kaikki näytti olevan kunnossa. :-) Mittaa pikkuisella oli nyt 54,3 mm eli vastasi juuri oikeita viikkoja 12+0. Niskaturvotusta oli 1,8mm (ensimmäisellä mittauksella 1,7mm) ja yhdistettynä multa otetun verikokeen tuloksiin ja mun ikään riskiluku (että vauvalla on Downin syndrooma) oli 1:2700 eli negatiivinen. :-) Huh, olipa huojentavaa kuulla tuo tulos.

Saimme kuulla myös ensimmäistä kertaa pikkuisen sydänäänet... tum, tum, tum. :-) Istukka mulla on kuulemma kohdun takaseinässä ja lapsivettä viikkoihin nähden sopivasti. Pikkuinen oli kovin uneliaalla päällä, vähän saimme nähdä liikkeitä herättelyn jälkeen, mutta sitten pikkuinen taas nukahti. Varattiin samalla aika rakenneultraan ja se on sitten marraskuun alussa.

Edelleen odottelen että pahoinvointi lakkaisi... joka aamu tulee pieni oksennus ja päivästä riippuen joskus myös iltaisin. Pahinta pahoinvointi on nykyään illalla, varmaan osittain väsymyksen takia koska viikonloppuisin olo on parempi.

Tässä muutama ultrakuva pikkuisesta näytille. :-)

Pikkuinen 12+0

Neuvolalääkäri (rv 10+6)

Viime perjantaina oli ensimmäinen neuvolalääkäri. Ensin kävin antamassa pissanäytteen ja terveydenhoitajan juttusilla, joka otti myös verikokeita. Pissassa oli leukosyytit ++ joten menen tällä viikolla antamaan uuden pissanäytteen, josta tehdään bakteeriviljely. Mitään pissatulehduksen oireita mulla ei kyllä ole, mutta tulehdus voi kuulemma olla oireetonkin.

Neuvolalääkäri olikin sitten sama huano suami terveyskeskuslääkäri, joka aikoinaan kirjoitti meille lähetteen julkisen puolen lapsettomuuspuolelle. No onneksi hänen puheistaan nyt suht hyvin saa selvän kun tarkkaan kuuntelee. :-) Lääkäri teki pikaisen ultran, jossa pikkuinen näkyi, sydän sykki edelleen kovasti. :-) Pituutta pikkuisella oli tällä kertaa mitattuna 32 mm eli vastasi viikkoja 10+1 (perjantaina oli 10+3). Mutta ultrakuvassa näkyykin, että tuo mittaustulos on +-3 päivää eli ei huolta tuosta koon heitosta.

Tämä lääkäri oli sitä mieltä, että kilpirauhasarvot pitää kontrolloida 4 viikon välein, joten menen pian taas kilpparikokeisiinkin. Tosin hän sanoi, että terveydenhoitaja laittaa mulle jatkossa lähetteen kokeisiin... en vaan tiedä tarkoittiko mun neuvolan tätiä, vai sitä terveydenhoitajaa kenellä kävin ennen lääkäriä, mutta kyllähän se aikanaan selviää.

Nt-ultraankaaan ei ole enää pitkä aika, vähän yli viikko! Jännää! :-) Huomenna alkaa jo 12. raskausviikko, niin se aika vaan menee... kunpa tämä pahoinvointi vaan loppuisi kokonaan. Nyt se on muuttunut enemmänkin iltapahoinvoinniksi.

Tässä vielä huono ultrakuva (kännykän kameralla otettu). Pikkuinen on siinä pää alaspäin. :-)

Pikkuinen 10+3

Pikkuinen 10+6

Ensimmäinen neuvolakäynti (rv 9+0)

Eilen oli ensimmäinen neuvolakäynti. Mentiin sinne miehen kanssa molemmat. Neuvolan täti oli ihan mukava, kyseli kaikenlaista yleistä, täytteli tietoja koneelle ja äitiyskorttiin. Antoi lappuja ja esitteitä. Mittasi minulta hemoglobiinin (121), verenpaineen (103/65) ja painon (n. kilo tullut lisää). Kilpparistakin tuntui ensin olevan kiinnostunut, mutta kun kerroin, että olin juuri käynyt kokeissa, arvot ok ja että olin jo lääkitystä nostanut, niin tuntui unohtavan asian sen jälkeen. Sanoin, että täytyyhän niitä arvoja sitten seurata, niin vastaus oli vaan että "niin joo". Neuvolalääkäriinkään minun ei kuulemma tarvitsisi mennä kun olin käynyt jo varhaisultrassa, ööö? Sitten kuitenkin kertoi, että neuvolalääkärillä otetaan tiettyjä verikokeita ja pissanäyte. Milloinkohan ne sitten otettaisiin jos en nyt menisi lääkärille? Toivottavasti lääkäri on enemmän perillä kilpparin seuraamisesta raskauden aikana, ettei tarvitse lähteä sen takia yksityiselle lääkärille arvoja mittauttamaan ja lääkitystä muuttamaan. Tai mulle melkeinpä riittäisi, että saisin tietää arvot, niin osaisin itse nostaa tarvittaessa lääkitystä. :-) Kun on tämän sairauden kanssa tullut jo yli 15 vuotta painittua.

Neuvolalääkäri on nyt kuitenkin ensi viikon lopulla. Pissanäytettä varten pitäisi olla 4 tuntia pissaamatta... voi apua! Miten se tässä tilassa onnistuu, kun pissattaa parin tunnin välein? Ensi viikolla pitäisi mennä myös sikiöseulonnan verikokeeseen. Tämä asia on vähän mietityttänyt, mutta uskoisin että päädymme kuitenkin osallistumaan seulontaan. Parempi se on tietää etukäteen, kuin että tulee sitten mahdolliset ongelmat yllätyksenä.

Neuvola on seuraavan kerran vasta lokakuussa. Silloin kuunnellaan sitten jo sydänääniä ja mieskin pääsee osallistumaan johonkin terveyskyselyyn, jossa tutkitaan isien terveyttä. :-)

Aika nt-ultraan pitäisi tulla postitse... näin ainakin muistelen, että neuvolan täti sanoi. :-) Täytynee soitella neuvolaan ja varmistaa asia, jos ei ensi viikkoon mennessä aikaa tule.

Olo on tällä hetkellä ok. Yleinen pahoinvointi on helpottamaan päin, mutta silti olen oksentanut useammin kun aiemmin. Yökkäysrefleksi tuntuu olevan herkässä ja sitten oksennus vaan tulee, vaikka ei erityisen paha olo olisikaan. :-( Täytyisi yrittää syödä vaan sellaista mikä on kivaa oksentaa... tortillapizza ja lohipasta ei ole, kokemusta on. :-/

Pikkuinen 9+0

Neuvolaan soitto (rv 8+1)

Tänään soitin neuvolaan... ööö, pitäisi varmaan neuvola-aika varata... Ai äityisneuvolaan? Joo. :-) Sainkin sitten ajan tosi nopeasti, heti maanantaina mennään miehen kanssa käymään siellä. Ekaan käyntiin menee kuulemma noin tunti, varmaan suurimmaksi osaksi vaan informaation jakamista. Onneksi neuvola on ihan vieressä, noin 5 minuutin kävelymatkan päässä... eipä tarvitse sitten isomahaisena pidemmälle lyllertää. :-)

Pahoinvointi tuntuu hellittävän vähäsen... oikeastiko? Pääsinkö näin vähällä? En oikein usko, koko ajan odottelen, että milloin olo pahenee jälleen kunnolla. Ikävä vaiva on kyllä myös paha maku suussa. Mistäköhän se johtuu? Jotkut sanovat sitä metallin mauksi, mutta minusta se on vain sellainen kökkö maku suussa. Ugh! Syömällä senkin saa hetkellisesti pois, mutta sitten se taas palaa.

Pikkuinen 8+1

Varhaisultra (rv 8+0)

Kävimme tänään klinikalla varhaisultrassa ja siellä meidän pikkuinen näkyi! :-) Sydän sykki ja muutenkin kaikki näytti olevan kunnossa. Lääkäri laski raskausviikot niin, että alkion hedelmöittymispäivä oli 2+0, joten tänään on 8+0 (viimeisistä kuukautisista laskettuna 7+4). Kooltaan pikkuinen vastasi viikkoja 8+4 ja millimetreissä koko oli huimat 18,4 eli melkein 2 senttiä. :-) Huimaa, että jo noin pienenä pikkuinen näyttää ihan ihmiseltä. Viikkoja vastaava suurempi koko ei kuulemma haittaa, ongelmia olisi voinut olla, jos koko olisi ollut pienempi kuin viikot.

Pahoinvointi jatkuu edelleen, ehkä nyt pari päivää on ollut vähän helpompaa. Välillä röyhtäyttää, iltaisin turvottaa. Ruokavaliosta olen jättänyt pois mm. herneet, paprikan ja kurkun, koska ne tuntuvat lisäävän turvotusta. Tilasin netin kautta pahoinvointirannekkeetkin, jotka laitoin hetki sitten käsiin, vielä ei ainakaan tunnu auttavan.

Huomenna täytyy yrittää soitella neuvolaan. :-)

Tässä vielä ultrakuva, pikkuinen on siinä aika paljon suurennettuna. :-) Vasemmalla siis pää ja oikealla muu kroppa. :-)

Pikkuinen 8 + 0

8. raskausviikko (rv 7+3)

Tänä aamuna meinasi ensimmäistä kertaa lentää oksu! Ugh! Sain onneksi pidäteltyä. Jotain sopimatonta söin eilen, koska illalla vatsa tuntui ilmapallolta... mutta ilma ei vain tullut ulos kummastakaan päästä. Todella epämukavaa. Lueskelin, että jollain oli tässä vaiheessa pahaolo jo helpottanut... kunpa minullakin. Nyt olen vielä lomalla, mutta ensi viikolla alkaa taas työt... Aamulla aamupalan syötyäni olen valmis uudelleen sänkyyn eli väsymystä pukkaa. Illalla kaadun helposti petiin viimeistään kymmeneltä. Ei siis toivoakaan, että voisi viettää leffailtaa puolille öin. Päikkärit on myös IN! Mihinkään ei oikein voi kotoakaan lähteä, kun väsymys ja pahaolo iskee heti. Kotona voin keskittyä syömiseen ja sohvalla makaamiseen.

Enää neljä päivää varhaisultraan! Iik! Mitenköhän siitäkin selviän, kun pitää lähteä aikaisin aamulla ajamaan klinikalle... pitää varata paljon evästä. :-)

Tänään voisi ottaa ekan masukuvan. :-) Olisi sitten jotain vertailupohjaa, kun masu oikeasti alkaa kasvamaan. Todellisemman kuvan saa varmaan näin aamusta, kun ei ole vielä jättiturvotus iskenyt.

Pikkuinen 7+3

Pahoinvointia (rv 6+6)

Niin se sitten alkoi... pahoinvointi. Ugh. Tiistaiaamuna oli ekan kerran huono olo, sitten oli pari päivää vatsa löysällä, nyt vatsa on parempi, mutta yleinen huono olo on lisääntynyt. Eikä tämä ole mitään aamupahoinvointia, tämä on mihin-vuorokauden-aikaan-tahansa pahoinvointia. Jos ehtii tulla kova nälkä, pahoinvointi vaan pahenee, sitten ei tee mieli syödä mitään, vaikka ruuan syöminen helpottaa oloa. Nyt täytyy alkaa miettimään ihan uusiksi mitä voikaan syödä, mitä siis saa alas, kun on huono olo. Oltiin lomamatkalla ja siellä kyllä kaikki rasvainen ja suolainen ruoka teki pahaa... jos nyt sitten jotain kevyempää. Muita oireita on edelleen rintojen arkuus, pissata ei ehkä enää niin useasti kun aluksi ja väsyttää ehkä vähän normaalia enemmän. Kauhulla vain odotan jos tämä pahoinvointi vielä vaan tästä lisääntyy... ja kauan tämä kestää...

Pikkuinen 6+6

Rv 5+3

Eli kuudes raskausviikko alkoi. :-) Tänään tein Clearbluen digitaalisen viikkonäytöllisen testin, joka näytti "Raskaana 2-3 viikkoa". :-) Tällä hetkellä oireina on pääasiassa vain väsymys, pissattaa enemmän ja rinnat on vähän arat. Pahoinvointia odotellessa... :-)

Nyt on ollut oudon tyyni olo, en ole erityisen huolestunut, vaikka varhaisultra pelottaakin... näkyykö masussa mitään ja varsinkaan mitään elävää. Voiko raskaus oikeasti mennä hyvin loppuun asti kaiken tämän epäonnen jälkeen? Tuntuu mahdottomalta.

Saatiin jo ensimmäiset vauvan vaatteet lahjaksikin... itse en kyllä varmasti uskalla vielä pitkään aikaan ostaa mitään. Muutama vauvanvaate kaapista kyllä löytyy, yksi body, jonka ostin ystävän vauvalle, mutta joka olikin sitten liian pieni ja itse koulussa neulomani keltainen vauvan takki. :-)

Tässä vielä kuva Clearbluen testistä. :-)

Rv 5+3 - Pp 22 - Dpo 24

Pikkuinen 5+3

Soitto klinikalle (rv 4+6)

Tänään soittelin klinikalle plussauutisia. Puhelimessa ollut hoitaja onnitteli ja kyseli vointia. Varattiin samalla varhaisultraan aika, se on vasta kolmen pitkän viikon päästä! Samalla otetaan kilpirauhasarvot, koska vajaatoimintaani täytyy seurata tarkasti raskauden aikana. Lääkitystä tulee heti alussa lisätä 30%. Viimeksi juuri ennen passia otettu TSH oli sen verran alhaalla, että nostan annosta nyt ensin tällä viikolla 15% ja sitten ensi viikolla 15%. Ettei tule liikatoimintaoireita, jos liian nopeasti nostan.

Voisin tässä samalla listata vähän oireitani... :-)

Ennen plussaa:

• alaselkäkipu
• arat rinnat
• nippailuja ja menkkamaisia kipuja alavatsalla

Plussan jälkeen:

• alaselkäkipu
• arat rinnat
• nippailuja ja menkkamaisia kipuja alavatsalla
• pissattaa enemmän
• enemmän finnejä kasvoissa
• närästystä (yhtenä päivänä)
• aamulämmöt koholla
• vähäistä vaaleanpunaista vuotoa (yhtenä päivänä)
• väsymystä

Pikkuinen 4+6

Plussa! (rv 4+2)

Tänään oli virallinen testipäivä ja tulos PLUSSA! :-) Olo on epätodellinen. Oikeastiko meillä nyt tärppäsi? Kahden vuoden yrittämisen, kahden rankan hoidon jälkeen, vihdoin saimme kaksi kaunista viivaa raskaustestiin? Täytyy tunnustaa, että olen testannut jo pp9 lähtien. :-) Silloin herkkään testiin tuli vain haamujen haamu, mietin onko se vain viivan paikka. Mutta kun haamu oli seuraavan aamun testissä selvästi nähtävissä ja viivat vain vahvistuivat päivä päivältä, uskottava se oli! En halunnut paljastaa testin tulosta ennen virallista testipäivää, ennen kuin menkat olivat oikeasti myöhässä. Pp12 tuli aamulla hieman vaaleanpunaista vessassa paperiin, joka tietysti pelästytti. Mutta tuon jälkeen ei ole mitään vuotoja tullut, joten toivon, että tuo oli vain jotain vaaratonta.

Klinikka on tietysti tämän viikon kiinni, joten pääsen soittamaan sinne vasta ensi viikolla. Sitten pitäisi kai neuvolaankin soittaa. Mikä tuntuu kauhean aikaiselta. Tässä vaiheessa kun vielä pelottaa, että näkyykö varhaisultrassa masussa mitään elävää. Mutta täytyy yrittää nyt elää vain päivä kerrallaan, helpommin sanottu kuin tehty. Laskettu aika olisi näillä näkymin maaliskuussa 2012. Iik! :-)

Tässä vielä kuva tämän päiväisestä testistä.

Pp 14 - Dpo 16

1. PAS

Kolmas kerta toden sanoo? :-) Toivottavasti! Tänään oli nimittäin ensimmäinen pakastealkion siirto. Yksi alkio sulatettiin, pikkuinen selvisi ja siirrettiin. Tällä kertaa näin hyvin monitorista kuinka pikkuinen vietiin katetrilla kohtuuni. Jännää. Siirto tehtiin luonnolliseen kiertoon eli ovulaatioplussan sain maanantaina, siitä sitten laskettiin, että ovulaatio tapahtuu tiistaina (ja tapahtuikin), "hedelmöitys" keskiviikkona ja siirto sitten tänään torstaina, koska pakastetut alkiot olivat kahden päivän ikäisiä. Huomenna aloitan luget, yksi pallero aamuin illoin. Nyt ei pitäisi menkkojen alkaa ennenaikaisesti, kun ei ole mitään hormoneja sotkemassa kiertoa. Normaalisti mulla luteaalivaihe kestää 13-14 päivää eli sen verran piinaa odotettavissa.

Pp 0.

1. pas:n suunnittelu

Kävin eilen klinikalla pas:n suunnittelussa. Se ehditäänkin tekemään vielä ennen klinikan kesälomaa. :-) Itseasiassa klinikka on täysin kiinni vain yhden viikon heinäkuussa. Seuraavassa kierrossa täytyykin sitten pitkästä aikaa tikuttaa ovista. Kun ovistesti näyttää plussaa, soitto klinikalle. Varattiin kyllä jo ultra aikakin, riippuen nyt miten vuoto alkaa tässä kierrossa ja miten ovis tulee ensi kierrossa, ultra on joko juuri ennen ovista tai sen aikana. Ainoa päivä jolloin ovisplussa ei saa tulla on torstai, koska silloin siirto osuisi sunnuntaille ja klinikka on kiinni. Mutta näillä näkymin väistämme tuon torstain hienosti. :-)

Sain lääkäriltä tietoa alkioistakin, kolme pakastetuista on nelisoluisia 2. lk ja se yksi huonompi oli kaksisoluinen 2. lk. Tuoresiirretty oli ollut nelisoluinen 1. lk. Lääkärin mielestä vuoto oli taas alkanut turhan aikaisin ja miettikin, että seuraavalla kerralla voisi kokeilla lugejen lisäksi pregnyliä pieninä annoksina. Mutta tämä eka pas tehdään nyt luomukiertoon eli lääkkeinä on vain luget siirron jälkeen pienellä annostuksella. Alkioitakin ehditään ennen siirtoa sulattamaan useampia, jos ensimmäinen kuukahtaa ja jos jäljelle jää nuo kaksi alkiota, jotka on pakastettu yhdessä ja ne molemmat selviää, niin molemmat voidaan siirtää. En näitä arvokkaita kavereita olisi suostunutkaan roskiin heittämään! :-) Mutta ensin lähdetään sulattamaan noita yksittäin pakastettuja.

Miehen näytteistäkin selvisi, että ensimmäinen oli ollut se parempi. En tiedä miksi hoitaja puhui, että toinen olisi parempi, tarkoittiko sitten vain toista näytteistä, ei toiseksi annettua. Kuitenkin ensimmäisessä näytteessä tipassa siittiöitä oli ollut 5 A, 1 B, 1 C ja 27 D eli suomeksi 5 hyvin eteenpäin liikkuvaa, 1 kierrellen liikkuva, 1 paikallaan liikkuva ja 27 liikkumatonta (kuollutta?). Toisessa näytteessä samat luvut olivat vain 0 A, 1 B, 0 C ja 6 D.

Ihmeet tapahtuvat muille...

... eivät meille. :-( Pp 8 tein aamulla testin: nega, illalla tulikin tuttuun tapaan jo vähän rusehtavaa... eilen pp 9 rusehtava vuoto jatkui ja muuttui illalla jo veriseksi. Tänään pp 10 tulee jo selvästi veristä vuotoa. Tein vielä tänään testin, nega sekin. Taidan lopettaa luget, kun turha niitä on laittaa, valuvat kuitenkin vuodon mukana pois ja ei tämä tästä enää iloksi muutu. Ahdistaa. Surettaa. Itkettää. Onhan meillä tietysti nyt eri tilanne kun viime hoidossa, pakkasessa on neljä alkiota, mutta se ei vielä takaa mitään... niiden pitää ensin selvitä sulatuksesta ja hyvinkin voi olla, ettei meidän soluilla vaan saada hyvää alkiota aikaiseksi. Olen lukenut, että huonoilla simpoilla voidaan saada top alkioita, joiden kehitys sitten kuitenkin hiipuu myöhemmässä vaiheessa eli niissä on kuitenkin jotain vikaa, vaikka näyttävät aluksi hyviltä. Eipä tässä auta muuta kuin toivoa, että joskus tärppää.

Pas menee todennäköisesti syksyyn, koska laskin, että välikierron jälkeen seuraava kierto menee heinäkuulle ja klinikka taitaa olla silloin kiinni. Odottavan aika on pitkä, taas.

Mieleen hiipii ajatus...

... että ei se tärppää taaskaan. Vaikka vielä ei mitään oireita pitäisikään olla, kun alkio vasta kiinnittyisi näillä päivillä, mutta silti nyt jo tuntuu, että ei, ei tästä taaskaan tule mitään. Alkionsiirtopäivänä ja pari päivää sen jälkeen on toiveikas olo, mutta sitten alamäki taas alkaa. Mitäs jos ei tärppää niistä pakastetuistakaan? Kannattaako seuraavaa hoitoa omilla soluilla tehdä... onhan monilla tärpännyt vasta kolmannesta hoidosta, mutta silti tuntuu, että turhaanko tässä yritetään. Onnistumisprosentit sen kun pienenee vaan...

Nyt on pp 4 eli dpo 6. Ajattelin testata jo pp 8 eli perjantaina. Ihan siitä syystä, että vuoto alkoi viimeksi pp 9, itseasiassa pp 8 iltana tuli jo ensimmäinen veritippa. Haluan kuitenkin nähdä tuleeko testiin edes haaleaa haamua, onko mitään yritystä edes ollut. Luget kun selvästi ei mulla pidä vuotoa poissa, niin klinikan testipäivä tuntuu lähinnä huvittavalta... joo, voihan sitä silloinkin testailla, mutta eiköhän peli ole jo monta päivää sitä ennen selvä vuodon alkamisen takia. :-/

Matkalainen kyydissä ♥

Klinikalta ei sitten eilen soitettu, tiesin siis tänään klinikalle mennessäni että ainakin yksi on hedelmöittynyt. Mietin vielä ennen lääkärin luo menoa, että noh, yritetään nyt sitten selvitä huonoista uutisista, varmaan taas vain se yksi ainokainen... Lääkäri sitten aloitti sanomalla "tällä kertaa tämä hoito onnistuikin paljon paremmin"... olin hetkessä ihan mahtavissa fiiliksissä, jesh! Montako? Viisi! Viisi pientä vauvan alkua saimme tällä kertaa aikaiseksi. :-) Nyt niistä yksi on matkassa mukana (toivottavasti pitkään) ja neljä muuta pakkasessa. Alkiot pakastetaan kolmeen olkeen, kaksi yksittäin ja yhden hieman hitaamman kaveriksi yksi parempi. Tänään on siis piinapäivä 0.

2. punktio

Punktiopäivä, tuttua kauraa. Aamulla ei saanut syödä 6 tuntia ennen toimenpidettä, juoda sai vielä 2 tuntia ennen. Odotustilassa hoitaja tuli kysymään muutamia kysymyksiä ja otti verenpaineen. Sen jälkeen oli toimenpiteen inhottavin osuus eli kanyylin laitto. :-) Sekin sujui onneksi hyvin. Mies kävi heti klinikalle tullessamme antamassa ensimmäisen näytteensä ja ehti paikalle odotushuoneeseen ennen kuin pääsimme toimenpiteeseen.

Punktiossa annettavat lääkkeet on kyllä niin kivoja, humps vaan ja ei satu ollenkaan. Oikealta puolelta punktioitiin ne kaksi follia mitkä siellä oli, vasemmalta enemmän. Vasemman puolen punktiointi kesti kauemmin, joten kipulääkkeiden vaikutuskin ehti jo vähän vähetä ja pientä kipua tuntui, mutta ei mitään mitä en olisi kestänyt. Yhteensä tällä kertaa saatiin 11 munasolua. Vielä en tiedä montako oli kypsiä, sen kuulen viimeistään siirtopäivänä.

Toimenpiteen jälkeen eväät esiin, kauhea nälkä! Juoda piti paljon, vedinkin vettä 1,5 litran kannullisen. Silti meni yli 1,5 tuntia ennen kuin sain puristettua ulos lirun pissaa. Ennen punktiota kun rakon piti olla tyhjä. Kipuja oli vähän vasemmalla puolella punktion jälkeen, mietin pyydänkö lisää särkylääkettä, mutta en sitten pyytänyt ja kivutkin meni ohi. Mies kävi vielä eväiden syönnin jälkeen urheasti antamassa toisen näytteen. Jouduimme odottelemaan jonkin aikaa, kun näytteet pestiin. Ilmeisesti toinen näyte oli ollut parempi kuin ensimmäinen, vaikka tietysti näyte oli määrällisesti pienempi. Ehkäpä ne paremmat simpat ovat huonompien perässä odottelemassa.

Huomenna on sitten pelottavin päivä, soitetaanko klinikalta vai ei. Jos puhelua ei puoleen päivään mennessä tule, niin ainakin yksi on hedelmöittynyt. Tällä kertaa ajattelin olla itse soittamatta ja mennä sitten vain siirtoon, siellä se kuitenkin selviää montako on hedelmöittynyt, niin turhaan huomenna pilaa päiväänsä jos onkin vain se yksi taas. Toivottavasti kuitenkin enemmän! Meinasi kyllä jo tänään lähtölupaa odotellessa alkaa hermostuttamaan, että kohtako se hoitaja tulee ja kertoo, ettei näytteessä ole ollut yhtään elävää simppaa, mutta ei onneksi!

Lapsettomien lauantai

Hyvää lapsettomien lauantaita!

Eilen oli toinen seurantaultra, jossa sovittiin myös ensi viikon punktioaika. Mutta ensin ultran kuulumisiin, limakalvo oli hyvä 12 mm, oikealla puolella näkyi edelleen vain kaksi follia (17 ja 15 mm), vasemmalla puolella on selvästi enemmän, noin 9 follia (1x18mm, 3x15mm, 2x14mm, 1x13mm ja 2x10-12mm). Päätettiin jatkaa piikittelyjä tällä kertaa päivä pidempään eli pistin eilen ja pistän vielä tänään. Sitten huomenna enää aamusumu ja illalla irrotuspiikki (Pregnyl). Maanantai on lääkevapaa päivä ja tiistaina punktio. Mahdollinen siirto sitten torstaina, jos niin pitkälle päästään. Edellinen hoito kun ei hyvin mennyt, niin ei uskalla enää senkään vertaa toivoa... jospa nyt kuitenkin edes sen yhden alkion saisi ja siirtoon pääsisi.

Seurantaultra

Tänään oli ensimmäinen seurantaultra. Viimeksihän molemmilla puolilla näkyi +10 pientä munarakkulaa. Nyt oikealla näkyi vain kaksi isompaa ja vasemmalla edelleen noin 10. Oikean puolen rakkulat olivat 13 ja 8 millisiä, vasemmalla oli yksi 12 mm, kolme 10-11 millistä ja loput pienempiä. Limakalvo oli kuulemma jo tässä vaiheessa hyvä, 7 mm. Lääkitystä jatketaan samoilla määrillä ja perjantaina jälleen uuteen ultraan.

Piikittelyä

Eilen se sitten taas alkoi, piikittely. Edellisessä hoidossa minulla oli piikkilääkkeenä Puregon. Voi että miten helppoa sen pistäminen kynällä olikaan! Eilen kun räpelsin ja kirosin Menopur lääkkeen sekoittamisen kanssa, tuli kynäpiikkiä ikävä. :-/ Onneksi Menopuria saa sentään sekoitettua kerralla useamman päivän annoksen, joten ei tarvitse samaa rumpaa ihan joka ilta käydä läpi. Muutenkin Menopur on kyllä epäkäytännöllisempi, sekoitettu lääke on pienessä putelissa, mutta sille ei ole mitään säilytyslaatikkoa. On vain iso laatikko, jossa piikit. Puteli onkin nyt sitten yöpöydän laatikossa Synarela suihkeen vieressä. En halunnut laittaa sitä mihinkään näkösälle, enkä mihinkään hyllyn kulmallekaan josta se vahingossa putoaa, rikkoutuu ja kallis lääke menee hukkaan.

Yöllinen levottomuus on jatkanut... toinen kiukuttelun aihe. Herään aamuyöstä, enkä saa enää kunnolla unta, jos olen siihen mennessäkään kunnolla nukkunut. Alaselkä myöskin taas kipuilee, lantion kohdalta. Mutta uskon sen johtuvan tästä tietokoneella istumisesta, jota on töiden takia tullut harrastettua ahkerasti myös viikonloppuisin. Hoito ja työstressi ei kyllä ole hyvä yhdistelmä! Ainoa hyvä puoli suuressa työmäärässä on, että laskutettavaa on tiedossa ja rahaahan tässä mm. hoitoja varten tarvitaankin.

Toinen 0-ultra

Kävin eilen toisessa nollaultrassa. Kysta oli viikossa pienentynyt (20mm -> 13mm), joten pääsen aloittamaan Menopur-piikit huomenna. :-) Ne onkin isoja pakkauksia, kun kävin kaksi laatikkoa apteekista ostamassa. Piikkejä jää varmasti yli, mutta onpahan sitten varastossa jos joskus tulee tarvetta. ;-) Limakalvo oli edelleen hyvän ohut, sumut oli pitäneet sen kasvun kurissa. Huomenna myöskin vähennän sumuja, otan enää 1 suihkauksen 2 kertaa päivässä. Pieniä munarakkuloita näkyi tällä kertaa 10+ molemmin puolin, viime hoidossahan niitä näkyi tässä vaiheessa vain 4 per puoli. :-o Mistäköhän niitä on nyt sitten noin paljon ilmaantunut. Hyvä tietysti, jos saadaan tällä kertaa enemmän munasoluja, mutta toisaalta riski hyperistä varmasti kasvaa ja sitä en tietysti toivo.

Menopurista sen verran, että sehän on nyt erilainen pistettävä kun viime hoidon Puregon. Menopuria täytyy ensin sekoittaa (neste ja kuiva-aine) puteliin ja siitä sitten annostella ruiskuun. Onneksi kerralla saa sekoitettua noin neljän päivän annoksen, ettei tarvitse joka päivä olla sekoittelemassa. Mietiskelin muuten kun sekoitettu aine pitäisi säilyttää huoneenlämmössä alle +25 asteessa, että mitenköhän esim. viime kesänä sen on pystynyt säilyttämään, kun ainakin meillä oli asunnossa +30 astetta. :-o Eilenkin katsoin mittaria, että keittiössä oli illalla +26 C. Toivon siis suht viileitä kelejä seuraaville viikoille. :-) Ei helleaaltoa vielä kiitos.

Töissä on ollut kovasti kiirettä ja viime viikonloppuna oli läheisen sukulaiseni hautajaiset, joten pää on tässä pyörityksessä kovilla. Fiilis on kuitenkin ok, kunhan nyt hoito menisi loppuun asti suunnitellusti, lisää yllätyksiä en kaipaa.

"Nollaultra"

Menkat sitten alkoi taas kellon tarkasti ajallaan viime torstaina. Tänään kävin "nollaultrassa", joka sitten muuttuikin tavalliseksi seurantakäynniksi. Kaikki oli muuten hyvin (limakalvo ohut, useita pikkurakkuloita näkyvissä), mutta vasemmalla puolella näkyi 20 mm kysta. :-/ Nyt sitten jatkan sumuja vielä viikon lisää ja ensi viikolla uuteen ultraan. Jos kysta on kadonnut, niin pääsen aloittamaan piikit, jos ei...? En tiedä mikä sitten on suunnitelma, mutta pahoin pelkään että hoito voidaan joutua keskeyttämään. :-(

5. sumupäivä

PMS oireita pukkaa... alaselkää särkee ja kaikki kiukuttaa... mies, sotkut, kuraiset kevätkelit, koiranpaskaa täynnä olevat tienvarret, omat koirat kuraantuu joka lenkillä, ei jaksaisi aina olla suihkuttelemassa. Huoh! Varmaan Synarela osaltaan aiheuttaa tätä kiukkua, koska normaalisti kiukuttaa vasta noin päivää ennen menkkoja. Nyt menkat pitäisi alkaa vasta keskiviikkona tai viimeistään torstaina. Muuten ei Synarelasta ole suurempia oireita tullut, välillä aivastuttaa hetki sumun laittamisen jälkeen ja nenä alkaa vuotamaan. Pienen pientä päänsärkyäkin on aina välillä sumun laittamisen aikoihin. Tämä sumuttelu on kyllä niin matelevaa aikaa... vielä yli viikko nollaultraan!

Uusi hoito alkaa

Eilen kävin lääkärillä juttelemassa edellisestä hoidosta ja suunniteltiin uusi hoito. Tällä kertaa kokeillaan minulle uusia lääkkeitä. Viimeksi oli käytössä Suprecur ja Puregon, nyt mennään Synarelalla ja Menopurilla. Lääkäri toivoi, että munasoluja saataisiin muutama enemmän tällä kertaa. Miehenkin pitäisi mahdollisesti saada annettua kaksi näytettä punktiopäivänä, mutta katsotaan miten se onnistuu.

Kilpirauhasen vasta-ainetuloksetkin sain, mutta niissä ei ollut viitearvoja. Kuitenkin tuloslapussa luki, että toinen arvo on lievästi koholla. Lääkäri ei kuitenkaan suositellut vielä tässä vaiheessa kortisonia, koska sillä voi olla myös ikäviä haittavaikutuksia. Tuolla klinikalla eivät muutenkaan sitä kuulemma kovin innokkaasti ole määräämässä. Vuodon aikaista alkamista lääkäri vähän ihmetteli, mutta toisaalta lugeja otin melkeinpä maksimiannoksella, joten niitäkään ei voi lisätä. Tässä kierrossa ovis oli todennäköisesti keskiviikkona, aamulämmöt on vähän heitelleet, niin en ole varma ja ultrassa ei oikealla puolella näkynyt mitään ja vasenta puolta ei lääkäri saanut kunnolla katsottua, koska kaunis suoleni oli tiellä. :-) Mutta jotain sellaista siellä näkyi, että ovis on mahdollisesti tapahtunut vasemmalta.

Näillä näkymin punktio osuu toukokuun ensimmäiselle viikolle. Uskon, että aika siihen asti tulee menemään hyvin, mutta piinapäiviä en odota ollenkaan. :-/ Tietysti nyt saa taas vähän jännätä aiheuttavatko nämä uudet lääkkeet mitään ikäviä sivuvaikutuksia, toivottavasti eivät. Töissä sain vähän isomman projektin työn alle, niin on vähän muutakin ajateltavaa kuin tämä hoito.

Vuoto

Vuoto alkoi tänään ja soittelin sitten saman tien klinikalle uuden hoidon suunnitteluaikaa. Sain sen heti huhtikuun alkuun. Laskeskelin, että punktio osuisi toukokuun alkuun, joten pääsiäinen ei onneksi sotke suunnitelmia, vaikka klinikka onkin silloin kiinni. Nyt sitten kärsitään taas menkkakivuista, hoitokierrossahan niitä ei vuodosta huolimatta ollut. Valitettavasti en näytä päässeen niistä kuitenkaan eroon. :-) Olo on muutenkin kyllä vähän sellainen, että saatan olla tulossa kipeäksi... menkat ja flunssa, mikä ihana yhdistelmä. :-/

Maanantaina yritän soitella vielä terveyskeskukseen, josko saisin peruutussoittoajan lääkärille. Kilpparin vasta-ainetulokset saan nimittäin muuten vasta klinikalla käynnin jälkeen ja olisi tietysti hyvä jos ne olisi jo siihen mennessä tiedossa. Suostuisikohan ne lähettämään niitä tuloksia mulle kotiin, ilman lääkärin soittoaikaa... jos kertoisin, että toinen lääkäri katsoo niitä, hmm, täytynee kokeilla, jos soittoaikaa ei saa aikaisemmaksi.

Pieniä ilon aiheita

Pientä iloa aiheutti kun eilen sain puhelun terveyskeskuksesta "lääkäri on nyt määrännyt teille nämä kokeet". Jesh! Pääsin sittenkin terveyskeskuksen kautta kilpirauhasen vasta-ainetesteihin. Puolitoista viikkoa siihen meni, mutta ei se mitään, lääkäri ei vaan ole vielä tällä vuosituhannella, ja lukee sähköpostiaan "harvoin". :-) Tänään kävin sitten heti labrassa antamassa verinäytteen, 45 minuuttia siellä odottelin omaa vuoroani, mutta ei se mitään, varmaan kaikki muutkin olivat vain ajatelleet, että eihän siellä labrassa ketään perjantai aamuna voi olla. :-) Tulokset saan huhtikuun alussa.

Klinikallekin soittelin eilen, kun viimeksi käskivät varata seuraavan hoidon suunnitteluajan hyvissä ajoin. Nyt sitten käskettiin soittamaan vasta kun vuoto alkaa. No, soitellaan sitten eli todennäköisesti ensi viikon lopulla. Tunteet on kyllä sekavat toisen hoidon suhteen, ensin toiveikkaat... voihan se olla että saadaan tällä kertaa enemmän alkioita, jotain pakkaseenkin... sitten realistiset, hyvä jos se yksi edes saadaan, niin päästään siirtoon asti.... sitten surulliset, voihan olla ettei saada tällä kertaa yhtään alkiota, se on siinä sitten se hoito. Eniten pelottaa viimeiset piinaviikot, miten kestän jos testi onkin taas negatiivinen, jos ei vieläkään onnistuta. :-(

Uusi kierto

Kyllä se vaan on nyt niin, että viikko sitten alkanut "vuoto" oli menkat. Lugejen lopetuksen jälkeen vuoto vaan loppui ja nyt aamulämmötkin enteilee tulevaa ovista. Täytyy kyllä lääkärin kanssa keskustella tuosta vuodon aikaisesta alkamisesta, koska luteaalivaihe jäi vaan 10 päivään (mulla normaalisti 13 päivää).

Selvittelin tuossa mielenkiinnosta kilpirauhasen vajaatoiminnan yhteyttä koeputkihoitoihin ja törmäsin kilpirauhasen vasta-aineisiin, jotka saattavat heikentää alkion kiinnittymistä. Kilpirauhasen vajaatoimintaahan olen itse sairastanut 15-vuotiaasta ja silloin aikanaan se diagnosoitiin kilpirauhastulehdukseksi (johon vasta-aineet myös usein liittyvät). Minulta ei vaan koskaan ole noita vasta-aineita testattu, varmaankin sen takia etteivät ne vaikuta itse kilpirauhasen vajaatoiminnan hoitoon. Nyt laitoinkin sitten terveyskeskuslääkärilleni viestiä, voisiko hän määrätä nuo kokeet minulle. Ehdottomasti haluan ne selvittää ennen seuraavaa hoitoa. Turha mitään seuraavaa hoitoa on tehdä, jos oma kehoni hylkii alkioita. Onneksi vasta-aineisiin on hoitomuoto; kortisoni ennen alkion siirtoa ja sitä jatketaan 9-10 viikolle jos raskaus alkaa.

Pp 14

Tänään oli sitten virallinen testipäivä ja eipä se testi miksikään muuttunut, negatiivinen edelleen. Lopetan nyt luget ja katsotaan tuleeko vielä lisää vuotoa. Soittelin klinikallekin ja seuraavan ajan jälkitarkastukseen/uuden hoidon suunnitteluun voin varata kun seuraavat kuukautiset alkaa. Tämä blogi nyt varmaan hiljenee siksi aikaa ja yritän keskittyä muihin asioihin.

Pp 12

Tein tänä aamuna apteekin raskaustestin: negatiivinen. Eipä ollut yllätys. Soitin klinikalle ja kysyin voinko lopettaa luget. Suosittelivat vielä jatkamaan keskiviikkoon asti ja tekemään sitten uuden testin. No, tehdään sitten niin, vaikka ei tämä tästä enää kyllä iloksi muutu. Vuoto on vähentynyt, mutta taitaa vaan pitää taukoa, kipuja ei edelleenkään ole.

Ainakin yhden kierron tauko täytyy pitää ennen seuraavaa hoitoa eli se olisi sitten aikaisintaan huhtikuussa. Ihan hyvä toisaalta, että saa kroppa olla taas hetken ilman kaikenlaisia ylimääräisiä hormooneja. Henkisesti on kyllä vaikea ajatella uutta hoitoa ja uusia pettymyksiä. :-( Mitäs jos seuraavassa hoidossa ei saadakaan yhtään alkiota? Montako hoitoa sitä jaksaakaan käydä läpi... Pelkään että me tullaan kuulumaan siihen muutamaan prosenttiin joka ei saa koskaan omaa biologista lasta... ;-(

Pp 10

Vuotoa, erittäin haalea viiva raskaustestissä... siinä tämän päivän uutiset. :-( Vuoto alkoi jo eilen ja ei ole mitään pientä tuhrua, vaan ihan selkeää vuotoa. Luget varmaan vain pitävät runsaamman vuodon poissa. Kovia menkkakipuja ei ole vielä ollut, mutta vähän on alavatsaa juilinut. Haalea viiva raskaustestissä tietysti on siinä mielessä positiivista, että alkio on kiinnittynyt, vaikkakaan tuskin pysynyt kiinni kovin kauaa, koska vuoto alkoi näin aikaisin. Selkäkipu ja rintojen arkuus hävisivät jo monta päivää sitten.

Tuntui tänään äärimmäisen typerältä käydä ostamassa apteekista lisää raskaustestejä verta vuotavana, mutta aion jatkaa vielä lugeja ja testata maanantaina uudelleen. Sitten soitan klinikalle ja kerron tilanteen. Onhan monilla vuotoa alkuraskaudessa, mutta jotenkin vaikea uskoa, että tämä tästä enää iloksi muuttuisi. :-( Se on sitten edessä taas koko hoitorumba uudelleen, koska pakkaseen ei saatu mitään. ;-(

Pp 7

Piinailut jatkuvat... ei uutta tämän auringon alla. Edelleen alaselkäkipua/jomotusta, häiritsee varsinkin öisin, kun en saa nukuttua. Toissayönä jouduin taas ottamaan Panadolin, kun en kahden tunnin kärvistelyn jälkeen ollut saanut unta. Viime yö taas meni paremmin. Eilen oli myös pieniä tuntemuksia alavatsalla, mutta niihin en luota ollenkaan, niitä on joka kierrossa.

Testauspäivään on enää viikko! Koko testin tekeminen pelottaa, en haluaisi sitä edes tehdä. En halua pettyä, jos testi onkin negatiivinen. Oma usko ei oikein riitä, että se edes voisi olla positiivinen. Mitkä meidän mahdollisuudet sitten vaan jatkossa ovat, kun hedelmöittyminen on niin huonoa ja jos top luokan alkiokaan ei kiinnity hyvään limakalvoon. :-/ Mutta yritän parhaani mukaan olla murehtimatta asiaa vielä, kiireet töissä onneksi auttavat asiaa.

Tarkistin eilen että kaapissa lojuvat raskaustestitkin on vielä voimassa. Ostin ne varmaan yli puoli vuotta sitten ja eipä ole ollut tarvetta testailla viime aikoina. :-) Eilen kävin myös ostamassa loput luget apteekista. Ennen siirtoa ostin vain puolet, kun en tiennyt päästäänkö edes siirtoon asti.

Pp 4

Vasta neljäs päivä alkion siirrosta... vasta! Aika tuntuu taas matelevan, ma-te-le-van... Kun aloitettiin tämä hoito, tuntui sumujen aikaan, että meneepä aika hitaasti, sitten pistelyn tullessa kuvioihin olikin jo pian punktio, nyt sitten taas tuntuu ikuisuudelta odottaa tämä kaksi viikkoa.

Monet on kyselleet, no mikäs on vointi, onkos mitään oireita? Yritä siinä nyt sitten selittää, että ei niitä oireita vielä voi olla, kun hyvä jos alkio on edes kiinnittynyt vielä. :-) Tai no oireitahan on, alavatsan nippailua ja tissien kipuilua, mutta ne johtuu lugeista. Tissikipu nimittäin alkoi jo tiistaina, heti ekana lugepäivänä, ennen kuin alkiota oli edes siirretty. Perjantai aamuna oli melko kovat alaselkäkivut, jouduin oikein heräämään normaalia aikaisemmin, kun vihloi niin paljon, etten saanut nukuttua. Otin jopa särkylääkkeet (Panadolia), jotta sain alakropan rentoutumaan. Mutta taaskin, alaselkä on kipuillut vähäsen jo ennen siirtoa ja nyt myös tuon perjantain jälkeenkin, ei onneksi enää niin pahana. Voi siis hyvinkin johtua lugeista tai esim. liiasta tietokoneella istumisesta. :-) Kaikille oireille löytyy siis selitys: luget! Nuo ihanat valkoiset pallerot... not!

Tunteiden osalta tämä viikko on kyllä ollut yhtä vuoristorataa. Ensin oltiin iloisia, kun punktio meni hienosti ja saatiin sopivasti munasoluja, sitten tultiin rymisten alas kun vain yksi soluista hedelmöittyi. Sitten taas saimme toivon pilkahduksen kun tuosta yhdestä ja ainoasta kehittyi hieno alkio, mutta nyt taas alkaa tunteet menemään alaspäin... onko tärpännyt, ei varmaan, eihän se nyt meidän tuurilla. Mielessä pyörii ajatuksia miten se yksi hyvä alkio muka voisi olla täydellinen, kun ne muut eivät olleet, varmasti siinäkin on jotain vikaa. Liekö se elossa enää, mitäs jos se kuolikin heti siirron jälkeen, ihan turhaan tässä odotellaan. Mutta kun ei voi tietää, niin ei muu auta. Voisivat kehittää jonkun sellaisen testin tai laitteen, jolla voisi seurata alkion kehitystä tietokoneen ruudulta siirron jälkeen. Säästyisi tältä piinalta. :-)

Nythän on siis dpo 6 eli kuudes päivä "ovulaatiosta", periaatteessa näihin aikoihin alkion pitäisi kiinnittyä jos on kiinnittyäkseen. Mutta tunteeko sitä? Jotkut väittävät tunteneensa, mutta enpä usko, on se alkio kuitenkin sen verran pieni vielä tässä vaiheessa. Ensi viikolla on töissä onneksi sen verran kiirettä, että ehkä pystyn olemaan ajattelematta tätä asiaa koko ajan. :-) Virallinen testipäivähän on ke 23.2. Jos laskee "ovulaatiosta" luteaalivaiheen, niin menkat pitäisi alkaa viimeistään ma 21.2. mutta luget pitää ne todennäköisesti poissa. Huomenna tulee 10 päivää Pregnylistä, joten sen jälkeen senkään ei enää pitäisi vaikuttaa testitulokseen eli antaa väärää positiivista.

Piinailu jatkuu...

Pp 0

Eiliset surulliset fiilikset muuttuivat tänään varovaisen positiivisiksi, kun pääsimme klinikalle ja selvisi, että se yksi ja ainoa hedelmöittynyt munasolu oli kehittynyt top luokan alkioksi! :-) Nyt tuo pikkuinen on sitten matkassa mukana ja niin toivon, että tarraisi lujasti kiinni.

Siirto sujui kivuttomasti ja suht nopeasti. Toimenpiteeseenhän pitää mennä rakko täynnä, jotta katetrin laittaminen on helpompaa, mutta mulla oli rakko vähän liian täynnä ja hetken yritettyään lääkäri pyysi, että käyn lirauttamassa vähän pois. :-) Sen jälkeen katetrin laittaminen onnistuikin hyvin ja alkiomme saatiin laitettua kohtuun. Vielä labratädit tarkastivat ruiskun mikroskoopin alla, koska joskus alkio saattaa jäädä siihen kiinni (mukana on vain vähän nestettä), mutta meidän kaverimme oli jäänyt sinne minne pitikin ja pääsimme lähtemään kotiin.

Nyt sitten piinaillaan kaksi viikkoa, laitellaan Lugesteron palleroita tuonne alas ja toivotaan parasta. Yritän olla testaamatta ennen virallista testipäivää, jotta sitten jos testi on negatiivinen, niin ei tarvitse pohtia muuttuisiko se vielä positiiviseksi. Jännittävän tästä ajasta tekee myös se, että nyt olemme lähempänä raskautta kuin koskaan aiemmin! Pelko on tietysti mielessä, että jos nyt ei tärppääkään, niin joudumme aloittamaan kaiken alusta, koska pakkaseen emme saaneet mitään. :-/

Soluista kyselin lääkäriltä ja mun kahdeksasta munasolusta oli seitsemän ollut kypsiä, mutta yksi oli hajonnut heti mikroinjektiossa, joten vain kuudelle oli mikroinjektio saatu tehtyä. Miehen siittiöitäkin oli sulatettu pakkasesta, mutta ne olivat kaikki olleet liikkumattomia/kuolleita, joten niitä ei ollut käytetty vaan kaikkiin kuuteen munasoluun oli laitettu siittiö sisään tuorenäytteestä. Syy huonoon hedelmöittymiseen on todennäköisesti siittiöissä, niitä kun on niin vähän ja ovat huonolaatuisia, niin varmasti niissä on myös paljon DNA:n pilkkoutumista, joka osaltaan vaikuttaa niiden hedelmöityskykyyn.

Yksi ainoa...

Eilisen hyvät fiilikset hyvin menneestä punktiosta vaihtuivat tänään surullisiin kun soitin klinikalle ja selvisi, että kahdeksasta munasolusta vain yksi ainoa oli hedelmöittynyt! :-( Pyysin että soittavat labrasta meille huomenna aamulla, että tarvitseeko lähteä edes siirtoon... toivoa tietysti on että se yksi ainokainen jatkaa jakautumista, mutta eipä tässä jaksa kovin positiivinen olla. Jos nyt ei onnistu ja vielä halutaan yrittää, niin koko hoitorumba täytyy aloittaa taas alusta. ;-(

Munasolupunktio

Tänään oli sitten punktiopäivä. Aamulla heräsimme mieheni kanssa aikasin, pakkasimme eväät mukaan ja suuntasimme kohti klinikkaa. Olin saanut ohjeeksi olla syömättä 6 tuntia ja juomatta 2 tuntia ennen operaatiota. Aamulla join vielä yhden lasin vettä ja yhden laihaa mehua, etten ihan pyörtyisi matkalle. Otin myös aiemmin klinikalta saamani Diapamin, jotta en turhaan hermoilisi ajomatkalla. Se vaikuttikin sen verran, että koko ajomatkan vain väsytti kamalasti.

Perille saavuimme hyvissä ajoin. Klinikalle päästyämme mies meni heti antamaan omaa näytettään ja minä menin lepohuoneeseen odottelemaan omaa vuoroani. Hoitaja tuli vähän kyselemään tietoja, mittasi verenpaineen ja laittoi käteen kanyylin. Sain myös esilääkkeeksi yhden kapselin särkylääkettä. Sitten vain odottelin lehtiä lukien. Minua ennen oli yksi potilas. Pian mieheni tuli seurakseni ja nopeasti oli meidän vuoro siirtyä toimenpidehuoneeseen. Siellä sain suoneen rauhoittavaa ja kipulääkettä. Lääkäri laittoi ultralaitteen sisään ja puudutti kohdunkaulaa parista kohtaa. Tämän jälkeen ei sitten enää tuntunutkaan kipuja, kun lääkäri laittoi punktioneulan sisään ja alkoi tyhjentämään munarakkuloita. Olin ihan yllättynyt, että lääkkeet tehosivat niin hyvin, että kipuja ei käytännössä ollut, vähän yhden rakkulan kohdalla tuntui, mutta ei muuten. Miestä alkoi kesken kaiken vähän heikottamaan, niin hän siirtyi takaisin odotustilaan. :-)

Oma toimenpiteenikin oli pian ohi ja pääsin takaisin lepäilemään. Vähän munasarjojen kohdalla tuntui jomottelua, mutta ei paljon ja vähän tuli verta, mutta nyt ei enää ollenkaan eli hyvin vähäistä oli verenvuotokin pistokohdista (joita taisi tulla vain kaksi, yksi kummallekin puolelle). Tuloksena punktiosta oli 8 munasolua! :-) Hyvä määrä mielestäni, enemmän kuin muutama, mutta ei liikaa, että olisi suurempaa vaaraa hyperistä tms. Operaation aikana saamistani lääkkeistä tuli hetken päästä vähän vapinaa, joka meni onneksi pian ohi ja edes särkylääkettä en ole joutunut ottamaan.

Söimme mieheni kanssa aamupalaeväät, täyttelimme muutamia papereita, lueskelimme lisää lehtiä, odottelimme miehen näytteen tuloksia ja sitten pääsimmekin lähtemään kotimatkalle. Miehen näyte ei ilmeisesti tällä kertaa ollut kovin hyvä, koska olivat joutuneet sulattamaan vähän lisää siittiöitä pakkasesta, mutta hyvä että niitä siellä oli varalla!

Nyt sitten jännäämme sormet ristissä, että solumme tykkäävät toisistaan ja hedelmöittyvät. Toivon, että klinikalta ei soiteta huomenna, vaan saan soittaa heille ja kysyä montako munasolua on hedelmöittynyt. Soittavat klinikalta nimittäin vain siinä tapauksessa, jos yksikään munasolu ei ole hedelmöittynyt. Jos kaikki menee hyvin, niin siirtoon pääsemme keskiviikkona. :-)

2. seurantaultra

Toinen seurantaultra takana. Tällä kertaa toisella puolella näkyi 6 munarakkulaa, 9-17 millisiä ja toisella puolella 7 munarakkulaa 11-21 millisiä. Lääkäri määräsi punktiopäivän ja se on maanantai! Iik! Lääkitystä jatketaan niin, että tänään pistän Puregonia viimeisen kerran. Sumuja otan vielä huomenna aamulla ja päivällä, mutta en enää illalla. Illalla sitten pistän Pregnylin, jonka tarkoituksena on kypsyttää munasolut loppuun ja "irrottaa" ne. Sunnuntai on lääkevapaapäivä. :-) Maanantaiaamuna suuntaamme sitten kohti klinikkaa ja punktio on heti ensimmäisenä. Vähän nyt jännittää miten tuo Pregnylin pistäminen tulee sujumaan, kun siinä pitää lääkeaineet itse sekoittaa ruiskuun ja pistämisaika on todella tarkka, koska munasolut pitää kerätä tasan 36 tuntia piikin pistämisestä. Mutta jos kaikki menee hyvin, niin alkion siirtopäivä on näillä näkymin keskiviikko. :-)

1. seurantaultra

Tänään oli ensimmäinen kahdesta seurantaultrasta. Hyvin oli munarakkuloita kasvanut, toisella puolella lääkäri laski olevan 6 kpl ja toisella 8 kpl, plus molemmilla puolilla jotain tosi pieniä lisäksi. Toisella puolella isoin rakkula oli n. 14 mm ja toisella puolella n. 19 mm. Kohdun limakalvo oli n. 9 mm. Lääkitystä jatketaan samalla annoksella ja perjantaina taas ultraan. Lääkäri arvioi että punktio olisi ensi viikon maanantaina. Hurjan nopeasti tämä hoito menee. :-) Vähän on nyt alkanut alaselkää jomottamaan ja munasarjoissa tuntuu pientä painetta. Puregonia mulla on nyt vielä tälle ja huomiselle päivälle. Perjantaina joudun varmaan ostamaan vielä vähän lisää, täytyy katsoa mitä lääkäri sanoo.

Puregon pistelyä

Nyt on sitten pari päivää pistelty Puregonia. Hyvin sujuu, neula on onneksi todella ohut. Puregonin mukana tuli muutamia muitakin neuloja, joista hoitaja sanoi että ne on sitten Pregnyliä varten... katsoin neuloja ja osa niistä oli ihan samanlaisia kun otetaan verinäytettä. :-o Toivottavasti en sellaisella joudu sitä Pregnyliä pistämään... (pikainen Googletus paljasti että Pregnylissä aineet sekoitetaan isommalla piikillä ja pistetään pienemmällä... huh). Vielä ei Puregonista ole mitään isompia oireita tullut, vähän munasarjoissa tuntuu pistelyä ja jomotusta, niin kuin normaalistikin ennen ovista. Tässä vielä kuva tuosta Puregonista. :-)

Nollaultra

Tänään oli siis nollaultra ja siellä kaikki ok. :-) Limakalvo ohut ja munarakkulat pieniä. Illalla aloitan pistämään Puregonia, sitä menee nyt sitten 200 yksikköä/päivä. Lääkärin mukaan mulla ei näkynyt kovin paljon munarakkuloita, joten aloitetaan vähän isommalla annoksella kun tavallisesti. Piikitysopastuksessa kävin lääkärin jälkeen hoitajan luona ja sain Puregon kynän ym. tarvikkeita mukaan. Apteekissa tuli myös käytyä tuhlaamassa pieni omaisuus lääkkeisiin. :-o Seuraava ultra onkin sitten ensi viikolla, jännityksellä odotan mitä siellä sitten näkyy. :-)

Väsyttää...

... siinä ainoa oire jarrusumuista tähän asti. Päiväunet maistuu ja illalla ei tarvitse nukkumattia kauaa odotella. Tänään on jo 12. sumupäivä. Suprecurin tuoteselosteessa yleisin sivuoire oli päänsärky, sitä ei onneksi ole tänne eksynyt, mutta ehtiihän tässä vielä kehitellä vaikka mitä oireita. :-) Huomenna olisi sitten nollaultra. Vähän jännittää mitä siellä näkyy, hoito nimittäin pitkittyy jos oma kierto onkin puskenut päälle, mutta toivottavasti ei. Kirjoittelen sitten huomenissa miten nollaultrassa käy. :-)

Täti Punainen...

... saapui täsmällisen aikataulunsa mukaan tänään. :-) Jarrusumut eivät siis onneksi myöhästyttäneet menkkoja. Ensi viikon torstaina menen ultraan ja toivottavasti siellä kaikki näyttää siltä kun pitääkin, niin pääsen todennäköisesti jo samana iltana aloittamaan piikitykset. Jännää. :-)

Mieskin on nyt taas syönyt L-karnitiinia, saatiin sillä viimeksi simpat vähän vilkkaammiksi, joten jospa siitä nytkin olisi vähän apua liikkuvuuteen. Edellisessä simppanäytteessä kun ei ollut yhtään A liikkuvia ja B liikkuviakin vain 11%, kun viime heinäkuussa A+B liikkuvuus oli yhteensä 25%. Viimeisen vuoden aikana mies on syönyt kaikenlaisia vitamiineja ja antioksidantteja, on kokeiltu L-karnitiinin lisäksi Ubikinonia, Ubikinolia, Asetyyli-L-karnitiinia, D-vitamiinia*, E-vitamiinia, C-vitamiinia, sinkkiä*, seleeniä, kalaöljyä*, foolihappoa, maitohappobakteereja, kalsiumia ja magnesiumia*. Näillä siis käytännössä helmikuussa 2010 annetusta näytteestä heinäkuussa 2010 annettuun näytteeseen A+B liikkuvuus parantunut 9%:sta 25%:n, mutta siittiöiden määrään vaikutusta ei ole ollut. Itseasiassa niitä on ollut helmikuun jälkeisissä näytteissä vähemmän (helmikuu 2010: 0,2 milj, heinäkuu 2010: 0,07 milj ja tammikuu 2011: 0,1 milj). Joulukuussa 2010 annetussa näytteessä oli jostain syystä vain kaksi kuollutta siittiötä, mikä saikin meidät huolestumaan sen verran, että seuraavasta näytteestä löytyneet siittiöt pakastettiin.

* syö edelleen

Suihkis suihkis

Viides sumupäivä menossa ja ei oireita. Ehkä hieman enemmän väsyttää, mutta toisaalta se on ihan normaalia loppukierrossa. Aamusumun kanssa on sellainen ongelma, että nenä on aamulla herätessä vähän tukossa, niin puolet sumusta meinaa valua pois. Iltapäivän ja illan sumut pysyy hyvin nenässä. Inhottavaa vain, että sumu leviää myös nieluun ja maistuu pahalle hetken aikaa sumun laittamisen jälkeen. Nyt tietysti tämä oireettomuus pistää miettimään tehoaako sumut ollenkaan? Jännityksellä mennään siis ensi viikolla nollaultraan. Toivottavasti menkat alkaisi ajallaan tai vain pari päivää myöhässä, niiden pitäisi alkaa viimeistään lauantaina, mutta kuulemma sumut voivat myöhästyttää niitä.

Hoidon ensimmäinen päivä

Noniin, nyt on hoito sitten virallisesti käynnissä. Ensimmäiset jarrusumut suihkaistu tänä aamuna nenään. :-) Käytössä mulla Suprecur niminen jarrusumu, annostus yksi suihkaus molempiin sieraimiin 3 kertaa päivässä 8 tunnin välein. Päädyin sitten ajoittamaan sumut niin, että ensimmäinen sumu 07.30, toinen 15.30 ja kolmas 23.30. Vaikeinta tulee varmaan olemaan muistaa tuo iltapäivän sumu, mutta laitoin kännykkään hälytykset varmuuden vuoksi. Jarrusumun yleisin sivuoire on päänsärky, lisäksi se voi aiheuttaa kuumia aaltoja, väsymystä ja mielialanvaihteluja... niitä odotellessa. :-o

Tästä se lähtee...

Ajattelin perustaa tämän blogin, jotta voisin jakaa tuntemuksiani ja kokemuksiani lapsettomuushoidoistani. Olemme mieheni kanssa yrittäneet tulla raskaaksi 1,5 vuotta ilman merkkiäkään tämän ihmeen tapahtumisesta. Syy lapsettomuuteemme onkin löytynyt miehestäni, mutta syytä miksi näin on ei ole saatu selville useista kokeista ja tutkimuksista huolimatta. Eilen kävimme lapsettomuusklinikalla hoidonsuunnittelukäynnillä ja matkamme kohti ensimmäistä ICSI-hoitoa alkaa huomenna. Hoitoa on jo odotettu pitkään, mutta silti nyt kun se on käsillä fiilikset ovat ristiriitaiset. Jännittää, pelottaa, ahdistaa... tiedän toiveideni nousevan korkealle, mutta silti yritän pitää jalat maassa, jotta tiputus ei olisi musertava, jos ensimmäinen hoito ei onnistukaan.